.

Kahtia jakautunut Eräjärvi

2008-04-06T23:18:00.000-07:00

Niemisen Kalle oli eräjärviläinen muurari ja suutari. Hän kertoi, kuinka hän oli ollut muualla päin töissä ja palasi ennen 1918 takaisin Eräjärvelle. Hän meni työväentalolle punakaartin harjoituksiin. Hämmästyksekseen hän näki oudon miehen komentamassa kaartia. Kalle kertoi istuutuneensa salin seinustalle ja katselleensa miehen säärystimiä. Ne olivat samanlaiset, mitkä hän oli nähnyt vöyriläisillä. Toiset kysyivät: Miksi et Kalle tule riviin? Hän kertoi miettineensä ja sanoi vatsansa olevan kipeä. Hän epäili kaartin uutta päällikköä. Hetken kuluttua hän meni työväentalon keittiöön, jossa olivat molemmat isoisäni Nikanor Grönqvist, Väinö Lahti sekä Uuno Pihlman ja Juho Siren.

Kalle pyysi heiltä luvan saada vapautuksen harjoituksista, koska oli sairas. Sen jälkeen hän ei ollut mukana kaartissa. Eräjärven punakaarti lähti sitten aikanaan tämän Seppälä nimisen päällikkönsä johdolla Ikaalisten rintamalle, jossa Vatulassa tämä Seppälä myi rahasta toverinsa. Appiukkoni Kalle Siren kertoi isänsä Juhon kertoneen kuinka Seppälä paljastui. Juho oli sanonut, että jos olisin tiennyt sen miehen tarkoituksen, en olisi lähtenyt mukaan ollenkaan. Seppälän myöhempi kohtalo on kerrottu monissa asiakirjoissa.

Eräjärven kaarti osallistui Tampereen puolustukseen. Osa jäi vangiksi Tampereella. Osa antautui Vesalassa Lahden lähellä ja joutui Fellmannin pellon kautta Hennalaan ja muihin leireihin.

Isoisät.

Isoisäni Nikanor Grönqvistin tarina on kerrottu Tie Tampereelle teoksessa. Toinen isoisäni Väinö Lahti sai kuolemantuomion Suomenlinnassa, mutta armahdettiin myöhemmin. Hän muutti perheineen Tampereelle silloiseen Pohjois-Pirkkalaan, jossa rakensi omakotitalon Epilän harjun kupeeseen Hän oli ihastunut paikkaan osallistuttaan Atte Koivusen johdolla siellä Tampereen puolustukseen. Atte Koivusta hän arvosti niin, että hänelle ei kelvannut lääkäriksikään kukaan muu, kuin Koivusen poika. Hän kuoli syöpään 50-luvulla.

Uuno Pihlman

Hän selvisi vankeudesta hengissä ja perusti veljensä kanssa Pihlmannin pukutehtaan, jolla oli aikanaan suuri merkitys paitsi työllistäjän, myös työväen liikkeen yhtenä kotina.

Juho Siren

Punaseppä kuten häntä kutsuttiin, oli vahva vaikuttaja kunnalliselämässä. Oikeisto toi paikkakunnalle Kuhmoisista oman sepän, jotta punasepiltä loppuisi työt. Tämän seurauksena Juhon pojat alkoivat maasälvän louhinnan Eräjärvellä. Tästä syntyikin merkittävä elinkeino kymmeniksi vuosiksi.

Sodan jäljet.

Sodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuoli 58 punaista ja yksi valkoinen. Jälkiselvittelyt jatkuvat edelleen.

Juho Sirenin poika Kalle oli appeni. Hän ja isäni olivat jatkosodassa määräyksellä, että eivät saa tulla hengissä takaisin. Kallelle tämän ilmoitti komppanian päällikkö suoraan ja isäni sai sen tietää muuta kautta. Kumpikin palasivat ja tekivät pitkän ja monipuolisen uran sekä työ- että yhteiskunnallisessa elämässä.

Eräjärven pieni pitäjä oli täysin jakautunut kahtia. Työväentalo oli menetetty suojeluskunnalle ja jouduttiin rakentamaan uusi Seuratalo. Suojeluskunta rakensi oman talonsa . Vielä viisikymmentä luvulla käytiin vain omissa taloissa. Oli kaksi tanssilavaa Järvenpään lava ja Rönni. Työväki kävi Järvenpäässä ja porvarit Rönnissä. Oli kaksi osuuskauppaa. Vielä 70-luvulla paikallinen säästöpankin johtaja pysäytteli Kauppakunnan asiakkaita, jos he yrittivät mennä E-liikkeeseen.

Kun Pihlmannin perheellä oli kahvila Eräjärven kirkolla, täytyi S-liikkeen perustaa oma Koronabaari omille asiakkailleen.

Tänä päivänä Eräjärven Työväen Näyttämö ylläpitää kesäteatteria Rönnissä. Kuitenkin on vielä monia oikeistolaisia, jotka eivät voi tulla Seuratalolle Eräjärven Tupateatterin esityksiin.

Muistan sodan ajalta pikkupoikana yöllä pidetyt kotitarkastukset. Poliisi tyhjensi kirjahyllyt ja komerot lattialle. Muistan myös millaista oli olla koulussa. Kävin oppikouluni Tampereen lyseossa ja asuin siinä pappani rakentamassa omakotitalossa Epilässä. Silloisessa Rellussa oli oltava visusti hiljaa omasta taustastaan. Koulu oli todella oikeistolainen. Muistan mm. kuinka eräs poika erotettiin sen vuoksi, että hän oli kirjoittanut epäkunnioittavan aineen Mannerheimistä.

Olimme vaimoni kanssa vuosituhannen vaihteessa paikallishistorian työryhmässä. Oli todella yllättävää havaita, että oli kaikkina näinä vuosikymmeninä olemassa kaksi toisiaan tuntematonta joukkoa eräjärvellä asuneita. Asukkaita, joilla oli täysin oma erilainen historiansa ja historian kokemuksensa.

Seppo Grönqvist

Suojeluskuntalaiset kaatoivat maidot maahan

2008-04-06T23:17:00.000-07:00

Isoisäni, joka oli syntynyt vuonna 1902, kertoi asuneensa Tampereella kapinan aikaan Läntisellä kadulla (nykyinen Näsilinnankatu). Saksalaisten pommituksessa sirpaleita oli osunut myös kodin keittiön ikkunan alle.

Isoisän isä toimi Tampereella torikauppiaana. Perheessä kukaan ei osallistunut taisteluihin. Suurimpien taistelujen aikana koko perhe siirtyi asumaan Vehmaisten asemalle.

Valtausvaiheen aikana, kun kaupungissa ei ollut ruokaa ja nähtiin nälkää, kulki isoisäni muiden lasten kanssa hamstraamassa maaseudulla ruokaa. Hamstraamisreissut tehtiin kävelen ja ne kestivät koko päivän. Yleensä kotiin viemisinä oli tilkka maitoa tai pala leipää. Kerran palatessaan tällaiselta reissulta suojeluskuntalaiset olivat kaataneet vaivalla saadut maidot maahan. Punaisten ruumiita ja hevosen ruhoja lojui pitkin katuja.

Aseeseen isoisäni ei halunnut koskaan tarttua ja asepalveluksenkin hän suoritti aseettomana vedoten huonoon näköönsä.

Toisen maailmansodan aikana hän oli linnoitusjoukoissa itärajalla, jolloin keripukki vei häneltä kaikki hampaat. Hän kertoi nähneensä myös sotavankileirin, jossa vangit olivat nähneet nälkää ja linnoitusmiehet olivat säälistä salaa antaneet vangeille leipää rangaistuksen uhalla.

Isoisäni kantoi vasemmiston aatetta kuolemaansa saakka. Pohjalaisille ja saksalaisille ei isoisältä herunut koskaan minkäänlaista sympatiaa.

T.Helttunen

"Kuinkas kehtaatkin tulla toisten nurkkia syynäämään!"

2008-04-05T02:54:00.000-07:00

Vaarini Kustaa Pajula oli punaisten puolella. Ollessani lapsi, Kustaan luona kävi haastattelijoita jututtamassa häntä niin Näsijärven laivaliikenteen kuin paikannimien ja teiskolaismurteen vuoksi. Jossakin vaiheessa kuulin tarinoita myös vankileirillä olosta ja siitä, että vaarini oli ollut tappolistalle tuomittujen joukossa. Hänellä oli ilmeisesti ollut jonkinlainen johtajan rooli taisteluissa. Oliko johtajuus ollut sitten suurta vai pientä; se ei varmaankaan ratkaissut tuomiota määrättäessä. Kustaa pelastui kuitenkin yleisen armahduksen kautta.

Mummuni Ida Pajula kertoi niinikään jollekin häntä haastattelemassa käyneelle rouvalle, kuinka kotiin oli tehty tarkastus. Talosta oli tuttu teiskolaismies halunnut käydä tutkimassa, onko hyllyissä kiellettyä kommunistista kirjallisuutta. Mummuni, samoin kuin Kustaakin, olivat aikalaisikseen kovia lukuihmisiä. Tarkastaja oli saanut pieneltä ja pippuriseltakin mummultani lähtöpassit, mummu oli vielä lähtiäisiksi nuhdellut, että \"kuinkas kehtaatkin tulla toisten nurkkia syynään\".

Itselleni ei ole koskaan kovin tarkasti valjennut kaikki vaarini kaartilaisajan vaiheet sen paremmin kuin vankila-asiatkaan. Sinänsä harmi, koska kaikki asiasta jotain enemmän tienneet ovat nyt jo autuaammilla mailla.

Eija Pajula

William Salmelan oikeudenkäynti

2008-04-03T07:22:00.000-07:00

Tarina: Kansallisarkisto asiakirja-akti nro 21/343 (Fb 146) vankileirien vankikortisto: Tampere (Bc 120)

Isäni William Salmela s. 29.11.1886 k. 1958

William muutti Ruovedeltä Messukylään 1917 vuoden lopulla, aika pian hän joutui ansaitsemaan leipäänsä ase kädessä.

Pidätetty Messukylän nuorisoseuran talolta kolme viikkoa sitten.

Suojeluskunnan kuulustelut: 13.4 - 19.4.1918

Lokomon työmies William Salmela 31 vuotta vanha. Liittyi punakaartiin helmikuun alkupuolella, sai heti aseen oli vahtipalveluksessa Messukylässä. Ei ryöstöissä mukana eikä kätkenyt ryöstettyä tavaraa. Oli vahtipalveluksessa sodan loppuun saakka Ei rintamalla. Ei aseita eikä patruuneja.

Päätös:

Lasketaan vapaalle jalalle, sotaoikeuden tuomittavaksi.

Messukylä 13.4.1918

K. Jussila

***

19.4.1918. Tutkittavana uudestaan kun tuli ilmi että hän on ollut teknikko Eelis Sirenin huvilaa ryöstettäessä. Kertoo että oli mukana kun tarkastettiin huvilaa. Ei sano olleensa tavaroita ottamassa. Lähtivät Rantaperkiön työväentalolta. Mukana oli noin kymmenen miestä. Ei sano muistavansa nimiä eikä tietävänsä kuka antoi määräyksen. Ase oli kertojalla. Siren ei itse paikalla, muita kyllä. Sanoo käyneensä kyökissä, kieltää koskeneensa mihinkään. Sangen haluton antamaan mitään tietoja kysyttäessä.

Päätös:

Vangittuna sotaoikeuden tuomittavaksi.

Messukylässä huhtikuun 19. päivänä. 1918

Into Selin

Tutkintotuomari.

Lokomo OYB

Tampere

Tammerfors

Pyynnöstä todistetaan, että päällelyöjä W. Salmela on kaupungin valloituksen jälkeen ollut palveluksessamme 15 p:stä huhtikuuta. 18. päivään huhtikuuta ja olemme halukkaat ottamaan hänet edelleen työhön tehtaallemme jossa kiireisten sotatilausten suorittamisen tähden vallitsee suuri puute työvoimasta.

Tampereella 24. pnä huhtikuuta. 1918

Lauri Helenius

***

Pyynnöstä täten todistan, että W Salmela on Lokomon tehtaan vakinaisessa palveluksessa ollut toista vuotta. Kuuleman mukaan ottanut punakaartiin pakotuksesta osaa vahtipalvelukseen. Vaan ollut poissa vahtipalveluksesta jo 25p maaliskuuta tullessaan jälleen töihin 15huhtikuuta oli hänellä Messukylän esikunnan antama todistus, että hän on tutkittu ja vapautettu joten otin hänet vaarattomana henkilönä töihin jälleen. Puolestani voin todistaa, että Salmela on aivan vaaraton ja sävyisä mies.

Tampereella 25.4.1918

Vihtori Kulmala

Seppämestari Lokomo

Yllä olevan oikeaksi todistavat

T Tuominen ja P Tuominen

Tuomio. 5.8.1918

Syyttäjä Erkki Weneskoski on vaatinut vangitun William Salmelan tuomitsemista valtiopetoksesta.

Puh, johtaja: Arthur Pippingsköld

Jäsenet: Lauri Halme, F. Pohjannoro, K. Saloselkä Apujäsen: Vänrikki Onni Backman.

Valtionrikosoikeuden 21. osaston päätös.

Valtiorikosoikeus on tutkinut tämän asian ja katsoo siinä selvitetyksi, että William Salmela on toiminnallaan punakaartissa rikoksen avunantajana myötävaikuttanut kuluvana vuonna Suo¬men laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan nostettuun kapinaan sekä harkitsee sen vuoksi oi¬keaksi hyläten syytteen muussa osassa toteennäyttämättömänä, Rikoslain 11 luvun 2 ja 6 §:n sekä 5 luvun 3 §:n ja luvun 2 §:n nojalla tuomita William Salmelan avunannosta valtiopetok¬seen.

Pidettävä kolme vuotta kuritushuoneessa sekä olemaan kansalaisluottamusta vailla viisi vuotta yli vapausrangaistuksenajan.

Kuitenkin katsoo Valtionrikosoikeus säännösten perusteella 20 päivänä kesäkuuta 1918 anne¬tuissa Laeissa ehdollisesta rangaistustuomiosta ja ehdollisen rangaistustuomionkäyttämisestä eräänlaatuisissa tapauksissa kohtuulliseksi määrätä, että Salmelalle tuomitun yleistä lajia ole¬van rangaistuksen täytäntöönpano on lykkääntyvä viisi vuotta, luettuna tästä päivästä ja tuon koetusajan päätyttyä raukeava sekä kansalaisluottamuksen menettäminen myös tällöin lak¬kaava, ellei William Salmela ennen koetusajan umpeen menoa ole tehnyt tahallista rikosta josta hänet tuomitaan kuritushuoneeseen tai vähintään kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen taikka tuomioistuin vähemmän rikoksen, juoppouden, epäsiveellisyyden tai muuten pahanta¬paisen elämän vuoksi harkitse ehdollisesti tuomitun rangaistuksen olevan täytäntöönpantava.

Asian näin päättyessä on. William Salmela heti vapaaksi laskettava ellei muuta syytä hänen vangittuna pitämiseensä ole.

Kopio: 10.2.2008 Tarmo Salmela

Tulitusta Ryssänkirkon tornista

2008-04-03T07:19:00.000-07:00

Isäni Santeri Salokangas, s. 7.2.1895. Kotoisin Nousiaisista.

Hän oli Nousiaisten Suojeluskunnan perustajajäsen. 1917 hän lähti opiskelemaan Jämsän Kansanopistoon. 1918 Jämsään muodostui suuri valkoisten taistelujoukkojen keskittymispaikka eversti Wilkmanin johdolla. Hänen johdossaan oli 3700 miestä. Santeri lähti suoraan kansanopiston penkiltä taisteluihin mukaan. Vapaussodan tapahtumista hän ei puhunut juuri mitään. Yhdestä tapahtumasta Tampereen

valtauksessa muistan hänen puhuneen. \"Sorrin mäessä taistellessa heidän joukuettaan tulitettiin jotenkin oudosti. Hän antoi omavaltai-

sesti tulikomennon omalle ryhmälleen ampua lippaat tyhjiksi Ryssänkirkon tornin aukkoihin. Havainto oli ilmeisen oikea, koska tulitus

loppui heitä kohtaan.\"

Urhoolisuudestaan Santeri sai C.G.E.Mannerheimin omakätisesti allekirjoittaman, ryhmänjohtaja Santeri Salokankaalle osoitetun kunniakirjan ja Nousiaisista kultakellon jonka takakannessa on upeat kaiverrukset: Muisto vapauden voitosta 1918 - kansalaisilta Nousiaisissa. Taulun keskellä isot kirjaimet SS.

Häneltä on jäänyt myös muistoksi tikaripuukko jonka on takonut Jämsän Hassinkylän seppä eräälle punakaartilaisryhmälle lähitaisteluaseiksi. Tikari on upea näyte käsityötaidosta, siinä on takomalla tehty metallinen tuppikin. Tikarin Santeri sai appi-isältään Emil Rantalalta Jämsässä.

Olli Salokangas

Isäni yllättävä paljastus

2008-04-03T07:04:00.001-07:00

Tarina:Isäni yllättävä paljastus.

Isäni Frans oli syntynyt 1895 12 kesäkuuta, Orimattilassa. Hän avioitui 46 vuotiaana. Isäni oli \"vanha mies\" jo syntyessäni, ja jäi minulle vieman vieraaksi. Hän johti perustamaansa maalausliikettä Helsingissä. Meillä oli \"porvaritausta\", niin luulin. Vanhempani äänestivät kokoomusta, jota myös itsekkin äänestin tultuani siihen ikään. Suuri yllätys paljastui, kun äänitin isäni tarinaa hänen ollessa 85 vuotias. Oikeistolaisena pitämäni liikkeenharjoittaja oli ollut 1918 Hennalan vankileirillä 22 vuotiaana. Hänet oli otettu väkisin mukaan ja palvellut punaisten sanitäärina. Mistä hän oli joutunut vangiksi, jäi hämäräksi. Mutta jostain Hämeestä tai Pirkanmaalta. Vankileirillä jossa kuoli hyvin paljon ihmisiä huonoista ravitsemusoloita johtuen erilaisiin sairauksiin. Isäni pistettiin keittämään tapettiliisteriä rukiista, maalari kun oli. Tapettiliisteri oli hänen pelastuksensa.

Teemu Luoto

Luvaton hyökkäys

2008-04-03T06:56:00.000-07:00

Tarina: Kuulin piirustuksenopettajalta Iivari Honkolalta, joka osallistui 16-vuotiaana Tampereen valtaukseen, seuraavan tarinan v.1968. Kuortanelaisten ja ähtäriläisten komppania yhdessä Vöyrin koulun komppanian kanssa hyökkäsi 23.3.1918 Messukylään ja sai koko Tampereen puolustuksen sekaisin, jolloin piirittäminenkin onnistui helpommin kun punaiset keskittivät kaikki liikenevät voimansa Messukylän suuntaan. Isoisäni oli mukana hyökkäyksessä,jossa kymmenkunta kotikylän nuorta miestä kaatui. Hyökkäys tehtiin oma-aloitteisesti ilman johdon lupaa jääkäriluutnantti Kohosen johdolla. Tarinan mukaan valkoiset kuulustelivat Messukylän työväentalon tuntumassa naiskaartilaisia, joiden mukaan työväentalossa ei ole vihollisia. Jääkäriluutnantti kohosen ja kotikylän miesten kävellessä Työväentalon pihan poikki ne ammuttiin konekiväärellä pihalle. Ainoastaan yksi siitä pääsi pakenemaan raahaten pahasti haavoittunutta asetoveriaan. Koko uhkarohkea hyökkäys pysähtyi siihen ja valkoiset joutuivat perääntymään takaisin Takahuhtiin. Yöllisen hyökkäyksen merkitys oli siinä, että Tampere saatiin nopeammin saartorenkaaseen. Koska hyökkäys oli luvaton ja johtaja kaatui, historiankirjat Ylikangasta ja sodan johtoa myöten ovat unohtaneet sankariluutnantin merkityksen.

Erkki Keski-Nisula

Isä painoi35 kg

2008-03-14T06:21:00.000-07:00

Isäni oli mukana kapinassa. Hän oli syntynyt loppuvuodesta1899. Hän työskenteli renkinä Kiikosissa, mistä hän myös oli kotoisin.

Punakaartissa isän joukot olivat lähteneet Lauttakylästä Hauholle, mistä piti edetä Hämeenlinnaan ja Lahteen. He kuitenkin joutuivat saksalaisten piirittämäksi jossain Hauhon seudulla ja jäivät vangeiksi. Saksalaiset vaihtoivat vankien hyvät saappaat huonompiin.

Punakaartilaiset kävelytettiin Lahteen ensin jollekkin kentälle ja sieltä johonkin tehtaaseen. Tiet olivat siihen aikaan keväästä kuraisia.

Vankiaikana isä kertoi saaneensa leivän palan ja silakan, joskus hapankaalisoppaa. Vesipullo maksoi satasia.

Vapautuessaan 3.elokuuta 1918 hän painoi 35kg.

Ilmeisesti hän oli päässyt junalla Kiikan asemalle, josta kävelivät kotio 25 km.

Isä oli yksitoista lapsisesta perheestä, vanhempi veli pakotettiin talosta valkosten puolelle!

Kalevi Hakala

Talvisota yhdisti Ikaalisten rintamat

2008-03-14T06:16:00.000-07:00

IKAALISTEN RINTAMAN ratkaisuotteluissa 16.-23. päivinä maaliskuuta 1918 taistelevien joukkojen rintamakomentajana toimi kaksi miestä, Anton Leinonen ja Ernst Linder, joiden elämänkohtalot myöhemminkin kohtasivat.

Ruotsalainen eversti Ernst Linder, 59 v. johti valkoisten joukkojen rynnistystä Ikaalisista kohden Tamperetta.

Suomalainen kirjansitoja Anton Leinonen, 24 v. piti Kyröskoskella näpeissään punaisten puolustusta. Hänellä oli komennuksessaan noin 3700 punaista nauhaa kantavaa miestä.

Tulos: Linder ylennettiin ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäskyllä juuri 50-vuotispäivänsä alla huhtikuussa 1918 kenraalimajuriksi. Leinoselle luettiin kuolemantuomio. Rivistöstä etsittiin päälliköitä. Kun Leinosta huudettiin, hän ei antanut merkkiä, eivätkä toverit pettäneet. Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet 15 vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan sen lisäksi 15 vuotta kansalaisluottamusta vailla. Hän oli tutustunut erääseen tyttöön ennen kapinaa. Rakastunut tyttö odotti kaikki pitkät vankilavuodet tätä miestä.

Linderiä odotti Tukholmassa hänen toinen puolisonsa, vapaaherratar Märta Cederström. Elämänsä aikana eversti Linder oli kolmasti naimisissa Ruotsin ylimyspiireihin kuuluneiden naisten kanssa.

Tuli vuosi 1924. Merkittävä vuosi kummallekin Ikaalisten rintaman komentajalle.

Ernst Linder voitti Pariisin olympiakisoissa kouluratsastuksen kultamitalin, Ruotsi sai kaksoisvoiton. Anton Leinonen vapautui armahdettuna Tammisaaresta kuuden vuoden vankeuden jälkeen. Ensimmäisen vuoden hän söi vatsansa takia velliä, jatkoi urheiluharrastuksiaan ja kohta syntyi tytär, sen rakastuneen odottajan kanssa. Anton oli Tahmelan Vesan voimistelutähtiä, tekivät porukalla asentoja ja pyramideja monilla liittojuhlilla. 1920-luvun puolivälissä he perustivat Leinosen leipomon Pispalaan Päivölän kadulle lähelle Ylä-Voimaa, mutta se teki konkurssin 1930-luvun lamavuosina. Anton Leinonen sai töitä hihnatehtaassa.

Tuli vuosi 1939. Nyt jotain yhteistä näillä miehillä. He taistelivat samalla puolella saman asian puolesta: Kenraalimajuri Linder johti yli 70-vuotiaana skandinaavisia vapaaehtoisjoukkoja Sallan suunnalla ja oli Pohjois-Suomen rintamakomentajana. Hänet ylennettiin maaliskuun lopussa 1940 ratsuväenkenraaliksi. Työmies Anton Leinonen osallistui talvisotaan väestönsuojelumiehenä. Hän kulki Pispalan katuja ja katsoi näkyykö valoja. Hän koputti oveen ja pyysi laittamaan tiukemmat verhot, etteivät Neuvostoliiton pommittajalentäjät löytäisi Pispalaa.

Anton Leinosen Kerttu-tytär (Huhtinen) on kertonut Timo Malmille vuonna 2006:

- Minä olin talvisotaa paossa Ruovedellä. Olin silloin 14-vuotias urheilijatyttö ja suuren isänmaallisen innostuksen täyttämä. Talvisota on minusta yhdistänyt kansan veljessodan jälkeen.

Veikko Huuska

Punaritarin legenda

2008-03-13T04:33:00.000-07:00

Arvi-setäni, Arvid Mikael Janhusen (1900-1941), tarkempi henkilöhistoria alkoi paljastua vasta 1990-luvun alkupuolella, kun saatiin häntä koskevia asiakirjoja julkisuuteen. Siihen saakka hänestä oli sukumme keskuudessa liikkeellä erilaisia tarinoita ja huhuja. Tiedettiin kyllä, että isoisäni Akseli Janhusen perheen kolme vanhinta poikaa oli ollut punakaartissa, mutta asiasta puhuttiin lapsuudessani varsin pidättyväisesti pienessä piirissä ja pienin kirjaimin. Muistan tässä yhteydessä kuulleeni joitakin kertoja sanat “punikki” ja “lahtari”, joiden merkitys selvisi minulle vasta paljon myähemmin.

Pohdiskelin joskus, mikä sai 17-vuotiaan nuorukaisen lähtemään punakaartiin kiväärimiehenä maaliskuussa 1918 Tampereen Sorinahteelle ja Pispalaan. Virallisista kuulustelupäytäkirjoista selviää, että Arvi lähti mukaan toisten kiihotuksesta ja palkan toivossa. Palkkaa hän ei ehtinyt saada, vaan hänet vangittiin 6.4.1918 Pispalassa ja passitettiin vankileirille. Nuorena henkilänä hän säästyi kuolemantuomiolta ja kolmen vuoden kuritushuonetuomio muutettiin viideksi vuodeksi ehdollista. Arvi vapautettiin ja hän palasi kotiin Tomtebackan (Haltiala) tilalle, jossa hänen isänsä tyäskenteli muonarenkinä.

Mikä sai 41-vuotiaan korpraali Arvi Janhusen lähtemään jatkosotaan helsinkiläisen ässä-rykmentin, JR26:n riveihin kesäkuussa 1941ä Oman arvioni mukaan hänellä oli mielessään mahdollinen näytän paikka ja vuoden 1918 symbolisen velan takaisinmaksu.

Korpraali Janhusen sotasuoritukset olivat sitä luokkaa, että hänelle ehdotettiin Mannerheim-ristiä, jonka ylipäällikkä myänsi 27.11.1941 (n:o 43). Tätä korpraali Janhunen ei saanut koskaan tietää, sillä kuoliaaksi tekeytynyt politrukki laukaisi aseensa kuolettavasti kohti Janhusta taitelun jälkitilanteessa päivää aikaisemmin lähellä Karhumäkeä. Arvi Janhunen menehtyi vammoihinsa samana päivänä klo 23.30.

Ainoan punaritarin legenda oli syntynyt.

Reino Janhunen

Muistona ruostunut pistin

2008-03-13T04:06:00.000-07:00

Tarina: Kalevankankaan taistelu oli selvä punaisten torjuntavoitto. Taistelussa kaatui 32 jääkäriä, jotka olivat upseeritason miehiä. itse kaupungin valtauksessa, joka oli valkoisille olosuhteisiin nähden varsin helppo, kaatui vain 12 jääkäriä,jotka olivat miehistötasoa. Kalevankankaan taistelu oli viimeinen taistelu, johon Mannerheim sekaantui henkilökohtaisesti. osa valkoisista kaatuneista on merkitty Messukylässä kaatuneiksi. Naiskaartilaisia ei joukossa näytä luetteloiden mukaan olleen, vaikka monet romaanikirjailijat niin kuvittelevat. Myöskin punaisia kaatui taistelussa vähän, vaikka sitäkin liioitellaan. Kalevankankaalla kaatui valkoisia noin kolme kertaa enemmän kuin kaupungin valtauksessa. Vaikka isoisäni komppania ja pataljoona hyökkäsi punaisten selustaan radan vartta Lapinniemestä, niistä kaatui kymmenkunta sotilasta,joista yksi oli isoisäni.Isoisäni liittyi 38 vuotiaana Kuortaneen suojeluskuntaan syyskuussa 1917, oli mukana Lapuan ja Seinäjoen valtauksessa, vartioi

Haapamäen asemaa, oli Länkipohjan, Oriveden ja Messukylän taisteluissa. Ennusti kaatuvansa tai pahasti haavoittuvansa kaupungin valtauksessa. Muistona hänestä oli vintillä ruostunut pistin, kellastunut kaatumisilmoitus päämajasta ja vapaudenristi 4. Valokuvia ei ollut eikä tietoa kaatumispaikasta 85 vuoteen. Matti Yli-Mäyrylle jäi jälkeenleski ja kolme lasta. Neljäs lapsi ja molemmat vanhemmat olivat kuoilleet vuoden sisällä. Jouduin noin kymmenvuotiaana olemaan varsin intensiivisesti dementoituneen lesken apuna pari vuotta. Tampereen yliopistossa vuosina 1966-71 opiskelleena olen ollut aina tavattoman kiinnostunut Tampereen taistelusta.

Erkki Keski-Nisula

Tapahtuman ensimmäinen tiedote 24.1.2008

2008-01-24T00:53:00.000-08:00

Päivä Tampereella 1918

Tausta

Päivä Tampereella 1918 -tapahtuma kertoo Tampereen taistelun viimeisistä päivistä. Käsikirjoittaja on Timo Malmi, tuottaja Mikko Närhi, pääjärjestäjä Tampereen yliopiston Alumnin puheenjohtaja Matti Parjanen.

Teatteri Siperia vastaa esityksen taiteellisesta suunnittelusta ja esittämisestä.

Tähän mennessä mukana ovat tapahtuman tilojen puolesta Keskinäinen vakuutusyhtiö Varma sekä runsaasti muita yhteisöjä, muun muassa Tampereen alueen teattereita, Suomen Punainen Risti, museoita, kouluja, puolueiden sivistysjärjestöjä ja muita kansalaisryhmittymiä.

Haavoittunut enkeli -kulkue

Vuoden 1918 sovinnon päivä järjestetään 6. huhtikuuta 2008 klo 12-15 Finlaysonin tehtaan alueella. Sitä edeltää historiallinen muistokulkue, joka lähtee Tuomiokirkolta klo 11.30, jolloin kirkosta kannetaan kulkueen kärjessä ”Haavoittunut enkeli”. Kulkueessa on kaksi osiota: toiseen liittyvät ajan tyyliin pukeutuneet ja toiseen nykyajan asuihin pukeutuneet. Osa kulkueen ihmisistä ovat nykyisin tunnettuja kaupunkilaisia, jotka esittävät vuoden 1918-tapahtumiin liittyneitä henkilöitä.

Finlaysonin tehtaan alueella on sota käynnissä

Tehtaan portit on suljettu espanjalaisin ratsuin eli piikkilankaestein. Alueelta kuuluu pauketta ja nousee savua. Ylipäällikkö Hugo Salmela on julistanut kaupungin sotatilaan, sillä ylipäällikkö C.G. Mannerheim on saartanut kaupungin. On ulkonaliikkumiskielto ja punakaartin järjestystä vartioivat naiset vaativat sisään tulijoilta kulkuluvan...

Teatteri Siperia on rakentanut yhteistyökumppaniensa kanssa parisenkymmentä pysäytettyä kohtausta punaisten ja valkoisten puolelta. Mukana on lähes sata vapaaehtoista näyttelijää. Monet näkymät ovat hyvin traagisia, joten ne eivät sovi perheen pienimpien katsottavaksi. Tavoite on antaa sodan kulusta aito kuva. Rakennettavat kuvat lähestyvät vuotta 1918 sammakkoperspektiivistä.

Teatteri Siperian lähtökohtana on tuoda vuoden 1918 tapahtumia kaikkien nähtäviksi ja yhdessä muisteltaviksi. Teatteriväki kertoo, että heidän omiin isovanhempiinsa sekä heidän vanhempiinsa kuului sekä punaisia että valkoisia.

– On kulunut vasta 90 vuotta siitä kun he joutuivat valitsemaan puolensa. Me emme sitä tee.

– Samaistumme nyt heidän sukupolvensa kokemaan vihaan, pelkoon, häpeään, suruun, menetykseen ja toivoon paremmasta yhteiskunnasta.

Finlaysonin alue muuntuu kevään 1918 näyttämöksi pysäytettyjen tilannekuvien avulla.

Haavoittunut enkeli -kulkueen osallistujat

Sovinnon päivät käynnistyvät sunnuntaiaamuna Tuomiokirkon edustalta kello 11.30. Tuomiorovasti Olli Hallikainen lähettää joukon liikkeelle. Tampereen yhteiskoulun erityislukion oppilaat kantavat Tuomiokirkosta Haavoittuneen enkelin, joka siirtyy joukon kärkeen. Haavoittunut enkeli on kaupungin "suojeluspyhimys" ja vuoden 1918 symboli.

Enkeliä seuraava Työväenyhdistyksen soittokunta soittaa teemaan sopivaa musiikkia. Sen jälkeen seuraa järjestäjien edustajat Ausfeldt, Kosola, Lehtimäki.

Valkoiset on sijoitettu historiallisen kulkueen kärkeen. Helsingistä saapuu huippuvarusteltu suojeluskuntajoukkue, jota jääkärit johtavat. Heidän perässä ratsastaa toistakymmentä valkoisten ratsua.

Tampereen suojeluskuntia johtaa Jussi Heinivaho, jota näyttelee Matti Heinivaho. Pellavatehtaan, Finlaysonin ja Lapinniemen henkilöstön suojeluskuntia täydennetään koko ajan. Paikalle odotetaan Tampereen suojeluskunnan päällikkö Sulo Heiniötä, maisteri K. Hallikorpea, komppanian päällikkö Jaakko Mikkolaa, Heikki Liljeroosia ja rivimiehiä.

Heidän perässään tulee merkittäviä tamperelaisia aikansa suuria vaikuttajia mm. Kustaa Hiekka, jota edustaa valtuuston puheenjohtaja Pekka Paavola. Aarne Orjatsalo on mukana museonjohtaja Kalle Kallion hahmossa. Myös kunnallispormestari Ano Caselius ja punapäällikkö Hugo Salmela osallistuvat. Tähän osioon kootaan ajan henkeen pukeutuneet eri tahoja edustavat henkilöt. Heidän perässään ajaa kieseillä Finlaysonin herra.

Kulkueen keskellä kulkee Punaisen ristin väki. Joukkoja kootaan Pispalan sidonta-asemalta mm. Koivusen kaksoistytöt Asta ja Martta, Kansainvälisen Punaisen Ristin sairaalasta Realilyseolta venäläiset lääkärit ja hoitajat ja Johanneksen koulun valkoiset hoitajat.

Kulkueessa marssivat seuraavana Tampereen puolustajat. Ensimmäisenä ratsastaa Pispalan naiskaartin päällikkö rouva Virtanen. Hänen perässään 14-18-vuotiaat tytöt.

Toista plutoonaa vetää ratsain Tampereen naiskaartin johtaja Hilma Andersson. Heidän peräänsä on varattu paikat eri ammattialojen kaarteille. Kulkueen lopussa tulevat maakunnan punakaartilaiset, joita on tähän mennessä tulossa Hauholta, Hämeenkyröstä, Eräjärveltä ja Ikaalisista rintamapäällikkö Anton Leinosen johdolla.

Joukon viimeisenä ajavat hevoskärryillä maakunnan punapakolaiset, jotka ovat ottaneet rattaille mummut, vaarit, lapset ja muun omaisuuden. Koirakaan ei uskalla jäädä kotiin, vaan juoksee muiden mukana Tuomiokirkkoon turvaan.

Tapahtuman päätös rakennetaan siten, että osallistujat voivat kokea päivän vapauttavana ja sovintoa korostavana. Järjestäjät korostavat että tilaisuuden päätyttyä on tärkeää keskustella kokemuksista ja aiheesta yleisemminkin niin yksityisesti kuin julkisuudessakin.

Haluatko mukaan?

Kulkueen kaikkiin osioihin otetaan mukaan ajan henkeen pukeutuneita ihmisiä. Järjestäjät toivovat, että kaikki, joita vuoden 1918 tapahtumat askarruttavat, lähtisivät liikkeelle. Tilaisuudessa voi elää sukulaisen vaiheita tai eläytyä henkilöiden rooliin, joiden toimintaa ei ymmärrä. Ilmoittautumiset sähköpostilla timo.malmi@uta.fi. Mukaan maininta ketä esittää ja pohdiskelua, miksi haluaa mukaan.

Kerro muistosi, kuulemasi tarina, pura tuntoasi!

Tapahtuman yhteydessä kootaan ja julkaistaan ihmisten tarinoita vuoden 1918 –tapahtumista Tampereelle. Lähetä oma kirjoituksesi ja anna samalla mahdollinen julkaisulupa sähköpostilla: timo.malmi@uta.fi tai postissa: Tampere 1918/Traff Finland, Finlaysoninkatu 4 B, 33210 Tampere

Timo Malmi Mikko Närhi

Tampereen yliopisto Finlaysonin perinnetoimikunta

050 561 7667 040 705 3183