Isä painoi35 kg

Isäni oli mukana kapinassa. Hän oli syntynyt loppuvuodesta1899. Hän työskenteli renkinä Kiikosissa, mistä hän myös oli kotoisin.

Punakaartissa isän joukot olivat lähteneet Lauttakylästä Hauholle, mistä piti edetä Hämeenlinnaan ja Lahteen. He kuitenkin joutuivat saksalaisten piirittämäksi jossain Hauhon seudulla ja jäivät vangeiksi. Saksalaiset vaihtoivat vankien hyvät saappaat huonompiin.

Punakaartilaiset kävelytettiin Lahteen ensin jollekkin kentälle ja sieltä johonkin tehtaaseen. Tiet olivat siihen aikaan keväästä kuraisia.

Vankiaikana isä kertoi saaneensa leivän palan ja silakan, joskus hapankaalisoppaa. Vesipullo maksoi satasia.

Vapautuessaan 3.elokuuta 1918 hän painoi 35kg.

Ilmeisesti hän oli päässyt junalla Kiikan asemalle, josta kävelivät kotio 25 km.

Isä oli yksitoista lapsisesta perheestä, vanhempi veli pakotettiin talosta valkosten puolelle!

 

Kalevi Hakala

Talvisota yhdisti Ikaalisten rintamat

IKAALISTEN RINTAMAN ratkaisuotteluissa 16.-23. päivinä maaliskuuta 1918 taistelevien joukkojen rintamakomentajana toimi kaksi miestä, Anton Leinonen ja Ernst Linder, joiden elämänkohtalot myöhemminkin kohtasivat.

Ruotsalainen eversti Ernst Linder, 59 v. johti valkoisten joukkojen rynnistystä Ikaalisista kohden Tamperetta. 

Suomalainen kirjansitoja Anton Leinonen, 24 v. piti Kyröskoskella näpeissään punaisten puolustusta.  Hänellä oli komennuksessaan noin 3700 punaista nauhaa kantavaa miestä.

Tulos:  Linder ylennettiin ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäskyllä juuri 50-vuotispäivänsä alla huhtikuussa 1918 kenraalimajuriksi. Leinoselle luettiin kuolemantuomio.  Rivistöstä etsittiin päälliköitä.  Kun Leinosta huudettiin, hän ei antanut merkkiä, eivätkä toverit pettäneet.  Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet 15 vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan sen lisäksi 15 vuotta kansalaisluottamusta vailla.  Hän oli tutustunut erääseen tyttöön ennen kapinaa.  Rakastunut tyttö odotti kaikki pitkät vankilavuodet tätä miestä. 

Linderiä odotti Tukholmassa hänen toinen puolisonsa, vapaaherratar Märta Cederström.  Elämänsä aikana eversti Linder oli kolmasti naimisissa Ruotsin ylimyspiireihin kuuluneiden naisten kanssa.

Tuli vuosi 1924.  Merkittävä vuosi kummallekin Ikaalisten rintaman komentajalle.

Ernst Linder voitti Pariisin olympiakisoissa kouluratsastuksen kultamitalin, Ruotsi sai kaksoisvoiton. Anton Leinonen vapautui armahdettuna Tammisaaresta kuuden vuoden vankeuden jälkeen.  Ensimmäisen vuoden hän söi vatsansa takia velliä, jatkoi urheiluharrastuksiaan ja kohta syntyi tytär, sen rakastuneen odottajan kanssa.  Anton oli Tahmelan Vesan voimistelutähtiä, tekivät porukalla asentoja ja pyramideja monilla liittojuhlilla.  1920-luvun puolivälissä he perustivat Leinosen leipomon Pispalaan Päivölän kadulle lähelle Ylä-Voimaa, mutta se teki konkurssin 1930-luvun lamavuosina.  Anton Leinonen sai töitä hihnatehtaassa.

Tuli vuosi 1939.  Nyt jotain yhteistä näillä miehillä.  He taistelivat samalla puolella saman asian puolesta:   Kenraalimajuri Linder johti yli 70-vuotiaana skandinaavisia vapaaehtoisjoukkoja Sallan suunnalla ja oli Pohjois-Suomen rintamakomentajana.  Hänet ylennettiin maaliskuun lopussa 1940 ratsuväenkenraaliksi.  Työmies Anton Leinonen osallistui talvisotaan väestönsuojelumiehenä.  Hän kulki Pispalan katuja ja katsoi näkyykö valoja.  Hän koputti oveen ja pyysi laittamaan tiukemmat verhot, etteivät Neuvostoliiton pommittajalentäjät löytäisi Pispalaa. 

Anton Leinosen Kerttu-tytär (Huhtinen) on kertonut Timo Malmille vuonna 2006:

 - Minä olin talvisotaa paossa Ruovedellä.  Olin silloin 14-vuotias urheilijatyttö ja suuren isänmaallisen innostuksen täyttämä.  Talvisota on minusta yhdistänyt kansan veljessodan jälkeen.

Veikko Huuska

Punaritarin legenda

   Arvi-setäni, Arvid Mikael Janhusen (1900-1941), tarkempi henkilöhistoria alkoi paljastua vasta 1990-luvun alkupuolella, kun saatiin häntä koskevia asiakirjoja julkisuuteen. Siihen saakka hänestä oli sukumme keskuudessa liikkeellä erilaisia tarinoita ja huhuja. Tiedettiin kyllä, että isoisäni Akseli Janhusen perheen kolme vanhinta poikaa oli ollut punakaartissa, mutta asiasta puhuttiin lapsuudessani varsin pidättyväisesti pienessä piirissä ja pienin kirjaimin. Muistan tässä yhteydessä kuulleeni joitakin kertoja sanat “punikki” ja “lahtari”, joiden merkitys selvisi minulle vasta paljon myähemmin.

Pohdiskelin joskus, mikä sai 17-vuotiaan nuorukaisen lähtemään punakaartiin kiväärimiehenä maaliskuussa 1918 Tampereen Sorinahteelle ja Pispalaan. Virallisista kuulustelupäytäkirjoista selviää, että Arvi lähti mukaan toisten kiihotuksesta ja palkan toivossa. Palkkaa hän ei ehtinyt saada, vaan hänet vangittiin 6.4.1918 Pispalassa ja passitettiin vankileirille. Nuorena henkilänä hän säästyi kuolemantuomiolta ja kolmen vuoden kuritushuonetuomio muutettiin viideksi vuodeksi ehdollista. Arvi vapautettiin ja hän palasi kotiin Tomtebackan (Haltiala) tilalle, jossa hänen isänsä tyäskenteli muonarenkinä.

Mikä sai 41-vuotiaan korpraali Arvi Janhusen lähtemään jatkosotaan helsinkiläisen ässä-rykmentin, JR26:n riveihin kesäkuussa 1941ä Oman arvioni mukaan hänellä oli mielessään mahdollinen näytän paikka ja vuoden 1918 symbolisen velan takaisinmaksu.

Korpraali Janhusen sotasuoritukset olivat sitä luokkaa, että hänelle ehdotettiin Mannerheim-ristiä, jonka ylipäällikkä myänsi 27.11.1941 (n:o 43). Tätä korpraali Janhunen ei saanut koskaan tietää, sillä kuoliaaksi tekeytynyt politrukki laukaisi aseensa kuolettavasti kohti Janhusta taitelun jälkitilanteessa päivää aikaisemmin lähellä Karhumäkeä. Arvi Janhunen menehtyi vammoihinsa samana päivänä klo 23.30.

Ainoan punaritarin legenda oli syntynyt.

Reino Janhunen

Muistona ruostunut pistin

Tarina: Kalevankankaan taistelu oli selvä punaisten torjuntavoitto. Taistelussa kaatui 32 jääkäriä, jotka olivat upseeritason miehiä. itse kaupungin valtauksessa, joka oli valkoisille olosuhteisiin nähden varsin helppo, kaatui vain 12 jääkäriä,jotka olivat miehistötasoa. Kalevankankaan taistelu oli viimeinen taistelu, johon Mannerheim sekaantui henkilökohtaisesti. osa valkoisista kaatuneista on merkitty Messukylässä kaatuneiksi. Naiskaartilaisia ei joukossa näytä luetteloiden mukaan olleen, vaikka monet romaanikirjailijat niin kuvittelevat. Myöskin punaisia kaatui taistelussa vähän, vaikka sitäkin liioitellaan. Kalevankankaalla kaatui valkoisia noin kolme kertaa enemmän kuin kaupungin valtauksessa. Vaikka isoisäni komppania ja pataljoona hyökkäsi punaisten selustaan radan vartta Lapinniemestä, niistä kaatui kymmenkunta sotilasta,joista yksi oli isoisäni.Isoisäni liittyi 38 vuotiaana Kuortaneen suojeluskuntaan syyskuussa 1917, oli mukana Lapuan ja Seinäjoen valtauksessa, vartioi

  Haapamäen asemaa, oli Länkipohjan, Oriveden ja Messukylän taisteluissa. Ennusti kaatuvansa tai pahasti haavoittuvansa kaupungin valtauksessa. Muistona hänestä oli vintillä ruostunut pistin, kellastunut kaatumisilmoitus päämajasta ja vapaudenristi 4. Valokuvia ei ollut eikä tietoa kaatumispaikasta 85 vuoteen. Matti Yli-Mäyrylle jäi jälkeenleski ja kolme lasta. Neljäs lapsi ja molemmat vanhemmat olivat kuoilleet vuoden sisällä. Jouduin noin kymmenvuotiaana olemaan varsin intensiivisesti dementoituneen lesken apuna pari vuotta. Tampereen yliopistossa vuosina 1966-71 opiskelleena olen ollut aina tavattoman kiinnostunut Tampereen taistelusta.

Erkki Keski-Nisula

Tapahtuman ensimmäinen tiedote 24.1.2008

Päivä Tampereella 1918

Tausta

            Päivä Tampereella 1918 -tapahtuma kertoo Tampereen taistelun viimeisistä päivistä. Käsikirjoittaja on Timo Malmi, tuottaja Mikko Närhi, pääjärjestäjä Tampereen yliopiston Alumnin puheenjohtaja Matti Parjanen.

            Teatteri Siperia vastaa esityksen taiteellisesta suunnittelusta ja esittämisestä.

Tähän mennessä mukana ovat tapahtuman tilojen puolesta Keskinäinen vakuutusyhtiö Varma sekä runsaasti muita yhteisöjä, muun muassa Tampereen alueen teattereita, Suomen Punainen Risti, museoita, kouluja, puolueiden sivistysjärjestöjä ja muita kansalaisryhmittymiä.

Haavoittunut enkeli -kulkue

            Vuoden 1918 sovinnon päivä järjestetään 6. huhtikuuta 2008 klo 12-15 Finlaysonin tehtaan alueella. Sitä edeltää historiallinen muistokulkue, joka lähtee Tuomiokirkolta klo 11.30, jolloin kirkosta kannetaan kulkueen kärjessä ”Haavoittunut enkeli”. Kulkueessa on kaksi osiota: toiseen liittyvät ajan tyyliin pukeutuneet ja toiseen nykyajan asuihin pukeutuneet. Osa kulkueen ihmisistä ovat nykyisin tunnettuja kaupunkilaisia, jotka esittävät vuoden 1918-tapahtumiin liittyneitä henkilöitä.

Finlaysonin tehtaan alueella on sota käynnissä

            Tehtaan portit on suljettu espanjalaisin ratsuin eli piikkilankaestein. Alueelta kuuluu pauketta ja nousee savua. Ylipäällikkö Hugo Salmela on julistanut kaupungin sotatilaan, sillä ylipäällikkö C.G. Mannerheim on saartanut kaupungin. On ulkonaliikkumiskielto ja punakaartin järjestystä vartioivat naiset vaativat sisään tulijoilta kulkuluvan...

            Teatteri Siperia on rakentanut yhteistyökumppaniensa kanssa parisenkymmentä pysäytettyä kohtausta punaisten ja valkoisten puolelta. Mukana on lähes sata vapaaehtoista näyttelijää. Monet näkymät ovat hyvin traagisia, joten ne eivät sovi perheen pienimpien katsottavaksi. Tavoite on antaa sodan kulusta aito kuva. Rakennettavat kuvat lähestyvät vuotta 1918 sammakkoperspektiivistä.

            Teatteri Siperian lähtökohtana on tuoda vuoden 1918 tapahtumia kaikkien nähtäviksi ja yhdessä muisteltaviksi. Teatteriväki kertoo, että heidän omiin isovanhempiinsa sekä heidän vanhempiinsa kuului sekä punaisia että valkoisia.

            – On kulunut vasta 90 vuotta siitä kun he joutuivat valitsemaan puolensa. Me emme sitä tee.

            – Samaistumme nyt heidän sukupolvensa kokemaan vihaan, pelkoon, häpeään, suruun, menetykseen ja toivoon paremmasta yhteiskunnasta.

            Finlaysonin alue muuntuu kevään 1918 näyttämöksi pysäytettyjen tilannekuvien avulla.

Haavoittunut enkeli -kulkueen osallistujat

            Sovinnon päivät käynnistyvät sunnuntaiaamuna Tuomiokirkon edustalta kello 11.30. Tuomiorovasti Olli Hallikainen lähettää joukon liikkeelle. Tampereen yhteiskoulun erityislukion oppilaat kantavat Tuomiokirkosta Haavoittuneen enkelin, joka siirtyy joukon kärkeen. Haavoittunut enkeli on kaupungin "suojeluspyhimys" ja vuoden 1918 symboli.

            Enkeliä seuraava Työväenyhdistyksen soittokunta soittaa teemaan sopivaa musiikkia. Sen jälkeen seuraa järjestäjien edustajat Ausfeldt, Kosola, Lehtimäki.

            Valkoiset on sijoitettu historiallisen kulkueen kärkeen. Helsingistä saapuu huippuvarusteltu suojeluskuntajoukkue, jota jääkärit johtavat. Heidän perässä ratsastaa toistakymmentä valkoisten ratsua.

            Tampereen suojeluskuntia johtaa Jussi Heinivaho, jota näyttelee Matti Heinivaho. Pellavatehtaan, Finlaysonin ja Lapinniemen henkilöstön suojeluskuntia täydennetään koko ajan. Paikalle odotetaan Tampereen suojeluskunnan päällikkö Sulo Heiniötä, maisteri K. Hallikorpea, komppanian päällikkö Jaakko Mikkolaa, Heikki Liljeroosia ja rivimiehiä.

            Heidän perässään tulee merkittäviä tamperelaisia aikansa suuria vaikuttajia mm. Kustaa Hiekka, jota edustaa valtuuston puheenjohtaja Pekka Paavola.  Aarne Orjatsalo on mukana museonjohtaja Kalle Kallion hahmossa. Myös kunnallispormestari Ano Caselius ja punapäällikkö Hugo Salmela osallistuvat. Tähän osioon kootaan ajan henkeen pukeutuneet eri tahoja edustavat henkilöt. Heidän perässään ajaa kieseillä Finlaysonin herra.

            Kulkueen keskellä kulkee Punaisen ristin väki. Joukkoja kootaan Pispalan sidonta-asemalta mm. Koivusen kaksoistytöt Asta ja Martta, Kansainvälisen Punaisen Ristin sairaalasta Realilyseolta venäläiset lääkärit ja hoitajat ja Johanneksen koulun valkoiset hoitajat.

            Kulkueessa  marssivat seuraavana Tampereen puolustajat. Ensimmäisenä ratsastaa Pispalan naiskaartin päällikkö rouva Virtanen. Hänen perässään 14-18-vuotiaat tytöt.

            Toista plutoonaa vetää ratsain Tampereen naiskaartin johtaja Hilma Andersson. Heidän peräänsä on varattu paikat eri ammattialojen kaarteille. Kulkueen lopussa tulevat maakunnan punakaartilaiset, joita on tähän mennessä tulossa Hauholta, Hämeenkyröstä, Eräjärveltä ja Ikaalisista rintamapäällikkö Anton Leinosen johdolla.

            Joukon viimeisenä ajavat hevoskärryillä maakunnan punapakolaiset, jotka ovat ottaneet rattaille mummut, vaarit, lapset ja muun omaisuuden. Koirakaan ei uskalla jäädä kotiin, vaan juoksee muiden mukana Tuomiokirkkoon turvaan.

            Tapahtuman päätös rakennetaan siten, että osallistujat voivat kokea päivän vapauttavana ja sovintoa korostavana. Järjestäjät korostavat että tilaisuuden päätyttyä on tärkeää keskustella kokemuksista ja aiheesta yleisemminkin niin yksityisesti kuin julkisuudessakin.

           

Haluatko mukaan?

            Kulkueen kaikkiin osioihin otetaan mukaan ajan henkeen pukeutuneita ihmisiä. Järjestäjät toivovat, että kaikki, joita vuoden 1918 tapahtumat askarruttavat, lähtisivät liikkeelle. Tilaisuudessa voi elää sukulaisen vaiheita tai eläytyä henkilöiden rooliin, joiden toimintaa ei ymmärrä. Ilmoittautumiset sähköpostilla timo.malmi@uta.fi. Mukaan maininta ketä esittää ja pohdiskelua, miksi haluaa mukaan.

Kerro muistosi, kuulemasi tarina, pura tuntoasi!

Tapahtuman yhteydessä kootaan ja julkaistaan ihmisten tarinoita vuoden 1918 –tapahtumista Tampereelle. Lähetä oma kirjoituksesi ja anna samalla mahdollinen julkaisulupa sähköpostilla: timo.malmi@uta.fi tai postissa: Tampere 1918/Traff Finland, Finlaysoninkatu 4 B, 33210 Tampere

Timo Malmi                                                Mikko Närhi

Tampereen yliopisto                                    Finlaysonin perinnetoimikunta

050 561 7667                                                 040 705 3183