Niemisen Kalle oli eräjärviläinen muurari ja suutari. Hän kertoi, kuinka hän oli ollut muualla päin töissä ja palasi ennen 1918 takaisin Eräjärvelle. Hän meni työväentalolle punakaartin harjoituksiin. Hämmästyksekseen hän näki oudon miehen komentamassa kaartia. Kalle kertoi istuutuneensa salin seinustalle ja katselleensa miehen säärystimiä. Ne olivat samanlaiset, mitkä hän oli nähnyt vöyriläisillä. Toiset kysyivät: Miksi et Kalle tule riviin? Hän kertoi miettineensä ja sanoi vatsansa olevan kipeä. Hän epäili kaartin uutta päällikköä. Hetken kuluttua hän meni työväentalon keittiöön, jossa olivat molemmat isoisäni Nikanor Grönqvist, Väinö Lahti sekä Uuno Pihlman ja Juho Siren.
Kalle pyysi heiltä luvan saada vapautuksen harjoituksista, koska oli sairas. Sen jälkeen hän ei ollut mukana kaartissa. Eräjärven punakaarti lähti sitten aikanaan tämän Seppälä nimisen päällikkönsä johdolla Ikaalisten rintamalle, jossa Vatulassa tämä Seppälä myi rahasta toverinsa. Appiukkoni Kalle Siren kertoi isänsä Juhon kertoneen kuinka Seppälä paljastui. Juho oli sanonut, että jos olisin tiennyt sen miehen tarkoituksen, en olisi lähtenyt mukaan ollenkaan. Seppälän myöhempi kohtalo on kerrottu monissa asiakirjoissa.
Eräjärven kaarti osallistui Tampereen puolustukseen. Osa jäi vangiksi Tampereella. Osa antautui Vesalassa Lahden lähellä ja joutui Fellmannin pellon kautta Hennalaan ja muihin leireihin.
Isoisät.
Isoisäni Nikanor Grönqvistin tarina on kerrottu Tie Tampereelle teoksessa. Toinen isoisäni Väinö Lahti sai kuolemantuomion Suomenlinnassa, mutta armahdettiin myöhemmin. Hän muutti perheineen Tampereelle silloiseen Pohjois-Pirkkalaan, jossa rakensi omakotitalon Epilän harjun kupeeseen Hän oli ihastunut paikkaan osallistuttaan Atte Koivusen johdolla siellä Tampereen puolustukseen. Atte Koivusta hän arvosti niin, että hänelle ei kelvannut lääkäriksikään kukaan muu, kuin Koivusen poika. Hän kuoli syöpään 50-luvulla.
Uuno Pihlman
Hän selvisi vankeudesta hengissä ja perusti veljensä kanssa Pihlmannin pukutehtaan, jolla oli aikanaan suuri merkitys paitsi työllistäjän, myös työväen liikkeen yhtenä kotina.
Juho Siren
Punaseppä kuten häntä kutsuttiin, oli vahva vaikuttaja kunnalliselämässä. Oikeisto toi paikkakunnalle Kuhmoisista oman sepän, jotta punasepiltä loppuisi työt. Tämän seurauksena Juhon pojat alkoivat maasälvän louhinnan Eräjärvellä. Tästä syntyikin merkittävä elinkeino kymmeniksi vuosiksi.
Sodan jäljet.
Sodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuoli 58 punaista ja yksi valkoinen. Jälkiselvittelyt jatkuvat edelleen.
Juho Sirenin poika Kalle oli appeni. Hän ja isäni olivat jatkosodassa määräyksellä, että eivät saa tulla hengissä takaisin. Kallelle tämän ilmoitti komppanian päällikkö suoraan ja isäni sai sen tietää muuta kautta. Kumpikin palasivat ja tekivät pitkän ja monipuolisen uran sekä työ- että yhteiskunnallisessa elämässä.
Eräjärven pieni pitäjä oli täysin jakautunut kahtia. Työväentalo oli menetetty suojeluskunnalle ja jouduttiin rakentamaan uusi Seuratalo. Suojeluskunta rakensi oman talonsa . Vielä viisikymmentä luvulla käytiin vain omissa taloissa. Oli kaksi tanssilavaa Järvenpään lava ja Rönni. Työväki kävi Järvenpäässä ja porvarit Rönnissä. Oli kaksi osuuskauppaa. Vielä 70-luvulla paikallinen säästöpankin johtaja pysäytteli Kauppakunnan asiakkaita, jos he yrittivät mennä E-liikkeeseen.
Kun Pihlmannin perheellä oli kahvila Eräjärven kirkolla, täytyi S-liikkeen perustaa oma Koronabaari omille asiakkailleen.
Tänä päivänä Eräjärven Työväen Näyttämö ylläpitää kesäteatteria Rönnissä. Kuitenkin on vielä monia oikeistolaisia, jotka eivät voi tulla Seuratalolle Eräjärven Tupateatterin esityksiin.
Muistan sodan ajalta pikkupoikana yöllä pidetyt kotitarkastukset. Poliisi tyhjensi kirjahyllyt ja komerot lattialle. Muistan myös millaista oli olla koulussa. Kävin oppikouluni Tampereen lyseossa ja asuin siinä pappani rakentamassa omakotitalossa Epilässä. Silloisessa Rellussa oli oltava visusti hiljaa omasta taustastaan. Koulu oli todella oikeistolainen. Muistan mm. kuinka eräs poika erotettiin sen vuoksi, että hän oli kirjoittanut epäkunnioittavan aineen Mannerheimistä.
Olimme vaimoni kanssa vuosituhannen vaihteessa paikallishistorian työryhmässä. Oli todella yllättävää havaita, että oli kaikkina näinä vuosikymmeninä olemassa kaksi toisiaan tuntematonta joukkoa eräjärvellä asuneita. Asukkaita, joilla oli täysin oma erilainen historiansa ja historian kokemuksensa.
Seppo Grönqvist