Vaarini Kustaa Pajula oli punaisten puolella. Ollessani lapsi, Kustaan luona kävi haastattelijoita jututtamassa häntä niin Näsijärven laivaliikenteen kuin paikannimien ja teiskolaismurteen vuoksi. Jossakin vaiheessa kuulin tarinoita myös vankileirillä olosta ja siitä, että vaarini oli ollut tappolistalle tuomittujen joukossa. Hänellä oli ilmeisesti ollut jonkinlainen johtajan rooli taisteluissa. Oliko johtajuus ollut sitten suurta vai pientä; se ei varmaankaan ratkaissut tuomiota määrättäessä. Kustaa pelastui kuitenkin yleisen armahduksen kautta.
Mummuni Ida Pajula kertoi niinikään jollekin häntä haastattelemassa käyneelle rouvalle, kuinka kotiin oli tehty tarkastus. Talosta oli tuttu teiskolaismies halunnut käydä tutkimassa, onko hyllyissä kiellettyä kommunistista kirjallisuutta. Mummuni, samoin kuin Kustaakin, olivat aikalaisikseen kovia lukuihmisiä. Tarkastaja oli saanut pieneltä ja pippuriseltakin mummultani lähtöpassit, mummu oli vielä lähtiäisiksi nuhdellut, että \"kuinkas kehtaatkin tulla toisten nurkkia syynään\".
Itselleni ei ole koskaan kovin tarkasti valjennut kaikki vaarini kaartilaisajan vaiheet sen paremmin kuin vankila-asiatkaan. Sinänsä harmi, koska kaikki asiasta jotain enemmän tienneet ovat nyt jo autuaammilla mailla.
Eija Pajula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti