Isoisäni, joka oli syntynyt vuonna 1902, kertoi asuneensa Tampereella kapinan aikaan Läntisellä kadulla (nykyinen Näsilinnankatu). Saksalaisten pommituksessa sirpaleita oli osunut myös kodin keittiön ikkunan alle.
Isoisän isä toimi Tampereella torikauppiaana. Perheessä kukaan ei osallistunut taisteluihin. Suurimpien taistelujen aikana koko perhe siirtyi asumaan Vehmaisten asemalle.
Valtausvaiheen aikana, kun kaupungissa ei ollut ruokaa ja nähtiin nälkää, kulki isoisäni muiden lasten kanssa hamstraamassa maaseudulla ruokaa. Hamstraamisreissut tehtiin kävelen ja ne kestivät koko päivän. Yleensä kotiin viemisinä oli tilkka maitoa tai pala leipää. Kerran palatessaan tällaiselta reissulta suojeluskuntalaiset olivat kaataneet vaivalla saadut maidot maahan. Punaisten ruumiita ja hevosen ruhoja lojui pitkin katuja.
Aseeseen isoisäni ei halunnut koskaan tarttua ja asepalveluksenkin hän suoritti aseettomana vedoten huonoon näköönsä.
Toisen maailmansodan aikana hän oli linnoitusjoukoissa itärajalla, jolloin keripukki vei häneltä kaikki hampaat. Hän kertoi nähneensä myös sotavankileirin, jossa vangit olivat nähneet nälkää ja linnoitusmiehet olivat säälistä salaa antaneet vangeille leipää rangaistuksen uhalla.
Isoisäni kantoi vasemmiston aatetta kuolemaansa saakka. Pohjalaisille ja saksalaisille ei isoisältä herunut koskaan minkäänlaista sympatiaa.
T.Helttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti